Joskus käy niin, että näkee tai kuulee jotain kiinnostavaa, mutta jatkaa matkaansa ja vannoo sitten palaavansa siihen. Menee viikko ja toinen ja neljäs.
Helsinginkadun ja Flemarin kulmassa oli hieno näyttely tuossa toukokuussa. Kuolleet, maanteiltä poimitut eläimet oli herätetty henkiin kauniiksi muotiluomuksiksi ja laitettu esille lasin taakse. Tätä kutsuttiin route coutureksi ja nahkatakeilla, turkisliiveillä ja sulkakorviksilla oli isot hintalaput.
Alkovi-ikkunagalleria sijaitsee siinä grillin ja apteekin välissä. Eli siinä takana missä on tai oli se leipäjono (en juuri nyt muista joutuiko se lähtemään vai mietitäänkö sitä vielä). Siis se, josta puhuttiin kovasti kuukausi sitten mutta josta ei enää hirveästi puhuta. Mitähän sillekin kävi. Pitikin juuri mennä katsomaan ja ottaa puheeksi ja miettiä voisiko sille tehdä jotain. On se hirveetä.
Pitikin muuten myös laittaa tänne blogiin vinkkiä siitä Route Couturen näyttelystä, mutta sekin nyt meni jo. Otin kuvia kännykällä, raapustin muistivihkoon mietteen tai kaksi. Voi sitten palata tähän asiaan paremmalla ajalla. Vähän kuin siihen leipäjonoon.
En oikein tiedä olivatko suunnittelijat valinneet showroominsa tarkoituksella juuri Hurstin nurkille. Mutta kenties supikoiran raato sai putsattuna, harjattuna ja ommeltuna hetkensä parrasvaloissa, niin kuin kadun hylkiö leipäpussinsa kanssa. Siellä niitä näkyy ojassa, aina kun ajaa mökille. Pidetään sitten hiljainen hetki takastulomatkalla tai ensi viikolla.
